Kaipaisin kirjavinkkejä! Suositelkaa minulle joitain hyviä kirjoja, jotka laittavat ajattelemaan (ajattelu on jäänyt vähemmälle viime aikoina). 

     Vau, nyt olen kerrankin ylpeä itsestäni - tämä on itseasiassa elämäni ainoa syysloma, jolla olen OIKEASTI ollut sosiaalinen. Edistystä, todellakin. Nyt vielä kun löytäisin aikaa/innostusta kirjoittamiseen, niin voisin jopa oikeasti hymyillä peilikuvalleni.

Lukio on lähtenyt hyvin käyntiin ja en ole enää kuin kala kuivalla maalla. Luokat löytyvät jo heti ja tähän  hirveän nopeaan opiskelurytmiin on jo melkein ehtinyt tottua. Ensimmäinen koeviikkokin on jo takana - ja ajatella, pääsin kaikista läpi, jopa pitkästä matikasta! Pitkä matikka tosin meni vaihtoon, sillä laskut ovat ihan mahdottomia enkä osaa tunneilla mitään, joten miksi kiduttaa itseään, kun lyhyt matikkakin on keksitty :)

Syyslomakin siis jo edessä. Aika menee hirveän nopeasti. Muistan vielä, kuinka me ysiluokkalaiset juhlittiin meidän koulustapääsyä ja nyt me ollaan jo kaikki eri kouluissa, ollaan oltu jo noin kaksi kuukautta. Synttäritkin menivät jo, nyt joulua odotellessa.

Kunpa sataisi jo lunta.

No niin, nyt suurin jännitys on ohi kiitos ensimmäisen lukiokoulupäivän. Voi kyllä - olin kuin kala kuivalla maalla, mutta jaksan toistaa itselleni, että se helpottuu ajan myötä. Tietenkin asioita helpottaa, kun on kavereita samalla luokalla että rinnakkaisluokalla: on helppo panikoida kimpassa. Ja totta kai eksyminenkin on silloin helpompaa, kuten tänään tuli todistettua.

Hassu juttu, kuinka vielä eilen sanoin äitille, että olisin mielelläni vielä pari vuotta peruskoulussa. No kyllähän siellä olisi helpompaa, varsinkin siellä yläasteella mistä minä tulin, mutta nyt saa omaa vapautta sekä olla opiskelija. Kuulostaa muuten hienommalta kuin koululainen, vai mitä? :) Mutta ei tunnu kyllä yhtään aikuisemmalta vaan melkeinpä päinvastoin: oli melko outoa kulkea vain muiden perässä, koska itse en tiennyt minne mennä. Liian iso koulu, vaikka vanhemmat opiskelijat sanovat kouluun tottuvan ehkä liiankin nopeasti.

Olo on kyllä melko hyvä, mikä on muutosta kesään. Sanovat, että kesä on onnellisuuden, levon ja romanssien aikaa, mutta mulla meni päinvastoin. Ja nyt pelkään, että en jaksa syksyä. Mutta sen lupaan itselleni, että kaikkeni yritän.

Stressi on jo hieman lähtenyt, kiitos lukioon pääsyn. Nyt ei ole enää epävarmuutta siitä, mihin menee syksyllä opiskelemaan. Tosin hieman stressiä aiheuttaa se, miten pärjään uudessa koulussa. Onneksi on tuttuja ystäviä samalla luokalla, ilman sitä tosiasiaa jännittäisin vieläkin enemmän.