Harkat. Siinä on ihana sana. Pääsee purkamaan kaikki ylimääräiset paineet, antaa vaan kaiken muun kadota ympäriltä. Ihanaa.
Tänään taas lueskelin ficcejä (kirjoitetaanko edes noin? Oon kyllä aika kätevä) PerusIHANAmahtava on Sharran Pakkaskukkia tai Memory. Voi luoja, kuinka ihailenkaan noita kirjoituksia ja Sharraa! Miten hän onnistuukin? Red, Cinnamon, Arianna, Alessandro, Jazz... Kuinka joku voi luoda noin aidolta tuntuvia omia hahmoja? Ei vain minun älyni voi tajuta.
Kun kirjoittaa omaa ficciä, jännittää hirveesti, mitä ihmiset tulevat ajattelemaan siitä. Ainakin mua jännitti ja jännittää yhä. Mutta sitten kun tulee positiivista palautetta, tuntuu kuin leijuisi taivaissa. Edelleenkin. Kun näkee että uusia ihmisiä alkaa seuraamaan sitä. Ihanaa. En luopuisi niistä kokemuksista ikinä.
Tää nyt meni taas tähän, löpertelen mistä sattuu. Huomenna onneksi lyhyempi päivä, ehtii kerätä taas voimia loppuviikolle. Ja sitä kahdeksatta lukuakin kirjoitella pitäis. Stephanie tulee näyttämään taas kaikille. :)