Jännitys on melkein jo ohitse. Tet- viikkoni lähti loistavasti liikkeelle, vaikka sitä hieman epäilinkin. Oli upeaa huomata, että farmaseutin ammatti oli juuri sellainen kuin toivoinkin: tarkkaa työtä ja hauskuutta tauoilla. Opin kysymään ja purkaamaan lääkkeitä hyllyihin ja tutustuin farmaseutteihin. Nautin päivästäni suunnattomasta ja sitä piristi vielä enemmän kaverin kanssa vietetty ruokatunti; hassua, sitä luulisi, että jossain vaiheessa hyvät jutut loppuisivat, mutta meidän sairas mielikuvituksemme tuottaa hauskoja juttuja vaikka kuinka paljon ja nauran aina vedet silmissä.

Mitään erikoista ei itse asiassa ole tapahtunut. Sain jälleen hieman kirjoitettua, vaikka se niin vaikealta tuntuukin. Olen iloinen saatuani lainattua kaverini kirjastokortilla Stephen Kingin Painajainen ja Uinu, uinu lemmikkini - kirjat ja rentoudun niiden äärellä. Tai itse asiassa pelkään. Mietin jo valmiiksi, miten saan yöllä unen päästä kiinni, kun vampyyrit vilistävät mielessäni ja hoen pääni sisällä: älä kutsu niitä sisälle. Mielikuvitukseni on hyvin vilkas näissä asioissa. Olen lukenut jo puolenväliin Painajaisen, mutta lopetin sen kesken, mutta taas on lainattujen kirjojen listalla. Ja tällä kertaa luen sen loppuun, enkä petä itseäni. En tälläkertaa, vaikka kuinka tekisi mieli.