Asiat järjestyy, kunhan jaksaa odotella kärsivällisesti. Miksi siis tehdä sen eteen mitään?

Kaverini ei voisi olla enempää väärässä. Kaiken eteen pitää tehdä töitä, eikä jättää asioita viimetinkaan ja olla kuin ei mitään olisikaan tapahtunut.
Toisaalta, jospa kaverini tekee asian niin kuin itse mainitseekin: hän on hieman liian kärsivällinen ja samaan aikaan levoton - jos tiedätte mitä tarkoitan. Kavereille hän on levoton ja joka suuntaan sinkoamassa, mutta kun tulee kyse ihmisten välisiin riitoihin, hän jaksaa odottaa siltä toiselta puolelta sitä anteeksipyyntöä koko elämänsä ajan, eikä varmasti itse pyydä anteeksi.

Minä olen taas aivan erilainen - pyytelen anteeksi hieman liiankin tiuhaan, sana saattaa jopa kulua käytössäni liikaa, ei se tarkoita enää niin paljoa. Lisäksi olen hyvin laskelmoiva ja rauhallinen - ehkä liiankin. Kaikki jännittää, ja on vaikeaa, ja jos vanhempani riitelevät, en pysty unohtamaan sitä ennen kuin he ovat sopineet asiansa.

Arjessa en ehkä ole yhtään samanlainen kuin oikeasti- yksi toinen kaveri kysyi minulta, miksi en pysty olemaan aito. Hämmästyin hieman, sillä luulin olevani aito, mutta hän oli oikeassa. Olen paljon riehakkaampi ja nauravaisempi koulussa kuin kotona. Olen erilainen kotona kuin koulussa, mutta en osaa lopettaa sitä, ja toisaalta, miksi lopettaisin? Kotona voi synkistellä, ei koulussa. Koulua ei jaksaisi, ellei olisi iloinen.