On mukamas ollut niin kiirettä, ettei ole jaksanut kirjoittaa yhtään mitään - tekosyitä tekosyiden perään, tiedän sen itsekin. Lupaan aina, että nyt kirjoitan ja aina se jää jonnekin, turha lupaus. Nyt olen uskotellut itselleni, ettei kuumeisena tarvitse kirjoittaa ja silti lupauduin menemään 9 tunnin ajaksi lapsenvahdiksi toivoen samalla, että huomenna olisi todella hyvä olo. Toisaalta uskoin vakaasti ettei minulla ole kuumetta, mutta kuumemittari tiesi paremmin.

SPEP, toistan mielessäni Stephen Kingin Unensieppaaja-kirjan opettamana. Samaa paskaa, eri päivä. Vaikka kuinka yrittäisi muokata elämästään paremman, lopulta siitä tekeekin vain entistä huonomman. Onneksi on sellaisia asioita kuin The GazettE, joka auttaa pahimmankin ajan ylitse. Miten voikin retkahtaa johonkin bändiin yhtä pahasti ja niin nopeassa ajassa? Onneksi en ole ainut, vaan tartutin innostukseni ystävääni ja nyt me kuuntelemme Burial Applicant:ia yhdessä vesisateessa ja manataan seuraavaa tuntia koulussa, jossa ei oikeastaan edes jaksaisi olla.

Itse asiassa tänään ei ollut paska päivä, päinvastoin. Olin kuvanveistossa. Kyllä, minä - kuvanveistossa! En ole ikinä ollut kauhean taiteellinen - en osaa edes piirtää - mutta ystäväni sai minut huokuteltua sinne. Muovailin ensimmäisen koiranikin, Tane Armas Kuutti Juhani Tanskandogin. Se oli ihan vino, mutta niin olen minäkin. Lisäksi päätin, että perustan oman näyttelyn ennen kuin täytän neljäkymmentä. Nappaan pari tikkua luonnosta, laitan ne ristiin ja nimeän teokseni - se olisi kivaa.