Kylmä tuuli viuhtoo aika pahasti hiuksia, mutta oli pakko käydä silti lenkillä. Se on mun Flow-liikuntaa - se paiskasee mun mielen sellaisiin paikkoihin mihin mä en itse oikeasti ikinä pääsisi. Olen aina haaveillut siitä, että pääsisin mahdottomiin tilanteisiin - laulajaksi, kaivamaan aarteita egyptistä, katsomaan Titanic:ia.... Onneksi se on mahdollista, ainakin unissa, kiitos Lucid Dreaming:in. Se on aika pelottavaa, mutta se on sen arvosta. Se on rentouttavaa.

Minä jopa kirjoitin. Yhdessä illassa yhden osan. Olin aika ylpeä, vaikka en menekään laadusta takuuseen. Tuntuu, että on saanut jotain tärkeää tehtyä. Olo on hyvä. Työtkin loppuivat jo, menen hakemaan palkkani illalla. Kaikki on loistavasti.

Ei tunnu yhtään joulukuulta. Hyvä on, on lunta, on kylmä, mutta muuten tuntuu ihan lokakuulta, vieläkin. Ensimmäistä kertaa elämässäni en odota joulua hirveällä innolla. Sitä ei vain enää jaksa. Tuntuu aika kaukaiselta, kuinka aina piti syödä nopeasti että pääsi avaamaan lahjoja ja aina harmitti, kuinka aikuiset söi niin pirun hitaasti ja naureskeli mun innolle - nykyään sitä vain syö ja ajattelee, että pääsisipä jo pois, nukkumaan, jonnekin muualle. No, ehkä se ilo vielä tarttuu.