Tässä minä sitten taas istun - Hello Kitty paita päällä (jonka muuten ostin kirppikseltä, kiitos hauskasta reissusta Suville, se on nykyään mun lempipaita!) ja yödatailen. Mun pitäisi olla jo seitsemän tunnin päästä virkeänä hereillä, mutta en jaksa. Ja silti vain istuskelen tässä.

Mulle tuli kauhean haikea olo, kun sain valmiiksi Run Awayn 22:nen luvun - sehän on jo selvä puoliväli! Ehkä kevätlukukaudesta tulee pitempi mutta silti. Ja en voinut olla niiskuttamatta sen loppua kirjoittaessani, mutta toisaalta olen helpottunut tekemästäni ratkaisusta. En tiedä. Ehkä teen vain ison virheen.

Olen silti tytyväinen Run Away:hin, vaikka minua välillä nolottaakin jotkut kohdat sieltä. Mutta entä, kun se loppuu? Minusta tuntuu, etten osaa enää kirjoittaa muusta kuin Kelmeistä (jos niistäkään), joten tekisinkö jatko-osan? Äh, en vain tiedä. Tämä on todella turhauttavaa. Välillä tekee mieli laittaa Run Away tauolle, ettei se loppuisi niin äkkiä. Mutta en pysty. Haluan sen jatkuvan nopeasti.

Ehkä minun olisi vain parempi mennä nukkumaan ja päästä yli tästä epävarmuudestani. Toivottavasti huomenna näen kaiken kirkkaana. Ja onhan minulla vielä aikaa.

~Nata

P.S. Suvi, jos nyt satut lukemaan tämän, haluaisin vain sanoa, että tarjoan sinulle rollsaterian ensilukukaudella koulun jälkeen Nesteellä. Olet ansainnut sen ja enemmänkin loistavasta betaustyöstä. En tiedä, missä kaivossa makaisin tällähetkellä ilman sinua.