Tuntuu aika ihmeelliseltä. Mulla on jäänyt melkeinpä kaksi kuukautta väliin blogin kirjoittamisessa ilman kunnon syytä. Tai no, päätin kyllä, että pidän taukoa kirjoittamisesta, mutta huomaamattani jäi myös blogin pitäminen tauolle. Mutta täällä mä taas olen, ehkä hieman pirteämpänä ja levänneenä. Uuden ulkoasunkin otin pelkästään yhdestä syystä; se sai mut hymyilemään. Toivottavasti teidätkin.

Mulla on aika onnellinen olo, pitkästä aikaa. Hiihtoloma oli huippu, nukuin pitkään ja olin tekemisissä ainakin yhden kaverini kanssa, vaikka muista en kuullutkaan mitään. Yhdessä me käveltiinkin aika pitkä matka ja värjättiin hiukset. Olin koirani kanssa pitkällä metsäreissulla vaikka mulla menikin välillä hermot. Sai ladattua akut, sehän hiihtolomassa on mun mielessä tarkoituskin.

Run Awayn alussa mä vannoin itselleni, että en ikinä laita sitä tauolle, mutta kuinka ollakaan jouduin rikkomaan lupaukseni. Se on nyt ollut jo tauolla aika pitkään, mutta ei enää kauaa: sain kirjoitettua jatkoa siihen ja hymyilen sille itsekseni. Tuntuu loistavalta, että se jatkuu taas. Mun pää on täynnä suunnitelmia henkilöiden tulevaisuudelle ja oppitunnit kuluu taas siihen, että raapustan paperilleni ne suunnitelmat. Rakastan sitä, että ideoita vain tulee eikä niitä tarvitse pakottaa ilmestymään.